Kun aloitan uuden aikuisryhmän kanssa, sovin aina yhteiset pelisäännöt ensimmäisen tunnin aikana. Niiden avulla opetellaan yhteistoimintaa, jonka odotetaan kehittyvän kaikkien tapaamisten aikana. Samalla toivon, että osallistujat  loisivat pelisäännöt myös vetämiensä ryhmien kanssa. Pelisäännöt ovat avainasemassa, kun tavoitteena on luoda positiivista riippuvuutta ryhmän jäsenten keskuuteen. Ilman sitä ei toimiva yhteistyö ole mahdollista.

Uusien pelisääntöjen rakentamisen/kehittämisen voi aloittaa milloin tahansa, tutun, toimivankin ryhmän kanssa. Silloin kannattaa kuitenkin perustella, miksi näin tullaan toimimaan. Perusteiden hakeminen on järkevää aloittaa kokemuksellisen oppimisen mallia hyödyntäen. Opettaja/ohjaaja pyytää osallistujia aluksi keskustelemaan pienryhmissä esim. siitä millaisia pelisääntöjä kannattaisi ottaa käyttöön opetuksen ja toiminnan tehostamiseksi? Niiden pohjalta rakennetaan vähitellen yhdessä keskustellen yhteiset pelisäännöt, jonne vetäjä voi ujuttaa perustellen mukaan myös omia ehdotuksiaan. Yhtä ja oikeaa mallia ei ole, mutta yksi on varmaa: Pelisäännöt kannattaa luoda yhdessä, ne pitää kirjata näkyviin ja niitä pitää noudattaa. Tarvittaessa pelisääntöjä voidaan perustellusti vaihtaa, mutta vasta riittävän pitkän kokeilujakson jälkeen.

Olen kokeillut pitkän kouluttaja-/valmentajaurani aikana erilaisia pelisääntöjä, mutta kokemuksen myötä ne ovat vakiintuneet seuraaviin viiteen. Korostan, että alla olevat esimerkit sopivat etenkin aikuisten kanssa toimittaessa, yhden koulutuspäivän ja pitkäkestoisen ohjelman aikana.  En näe mitään estettä, miksi ne eivät sopisi myös lasten kanssa toimittaessa, mutta esim. koululuokassa lähtisin liikkeelle kokemuksellisen oppimisen mallin mukaisesti luomaan ne yhdessä alusta lähtien.

Aloittaessani uuden ryhmän kanssa laitan pelisäännöt näkyviin heti alkuvaiheessa, perustelen niiden käyttöön ottoa ja sovin ”kokeilujaksosta”. Tiedostan, että parempaan sitoutumiseen pääsee, kun kaiken tekee yhdessä alusta alkaen, mutta jos käytössä on vain esim. päivä aikaa, en koe sitä mielekkääksi ajankäytön kannalta.

Näitä pelisääntöjä kannattaa kokeilla etenkin aikuisten kanssa:

PIDETÄÄN KIINNI AIKATAULUSTA

Aikataulun noudattaminen on hyvä nostaa esille heti alussa, ennen ensimmäistäkään taukoa. Kun kaikki ovat odottavalla mielellä, on helppoa sopia porukan kanssa, että jokainen tulee tauolta sovittuun aikaan mennessä ja että tulevat välitehtävät palautetaan ajoissa. Kun vetäjä näyttää tässä mallia olemalla aina ajoissa paikalla ja lähettämällä lupaamansa välikirjeet yms. lupaamaansa päivämäärään mennessä, muutkin alkavat toimia samalla tavalla.

Jos joku rikkoo aikataulusopimusta, siihen tulee puuttua välittömästi yhdessä koko porukan kanssa. Niinpä esim. ”satunnaista myöhästyjää” kannattaa jututtaa välittömästi rakentavassa hengessä ja antaa hänelle mahdollisuus perustella myöhästymistä. Yleensä homma jää yhteen kertaan, mutta sen toistuessa on hyvä alkaa keskustella ”pariporinoita” hyväksi käyttäen miten jatkossa menetellään, jos tällaista tapahtuu. Sovitut mahdolliset sanktiot koskevat luonnollisesti kaikkia. Yhteishengen kannalta esim. se, että jokainen myöhästyjä laulaa jonkun laulun, lausuu runon tai kertoo vitsin, saattaa olla positiivista riippuvuutta lisäävä mukava ”rangaistus”.

Koska myöhästymisiä tulee ajoittain, on hyvä sopia, että kukin ilmoittaa ennakkoon, jos tietää myöhästyvänsä ja kertoo siihen syyn. Myös mahdollisista tiedossa olevista tai yllättävistä poissaoloista on ehdottomasti ilmoitettava ennakkoon vetäjälle. Tätä voi perustella esim. sillä, että vetäjä on suunnitellut jokaisen vaiheen olemassa olevan henkilömäärän mukaan. Yllättävä poissaolo esim. näyttelykävelyn esitysvaiheesta voi olla hankala tilanne. Silti niihin pitää aina varautua eli pohtia miten toimia, jos joku jää yllättäen pois.

KÄNNYKKÄ ÄÄNETTÖMÄLLE

Kännykät voivat olla hyvinkin häiritsevä tekijä koulutuksissa, kokouksissa, palavereissa… Siksi on hyvä sopia heti alussa, että jokainen pitää puhelimensa äänettömällä tai sulkee kokonaan. On hyvä tehdä selväksi, että jos jonkun on pakko ottaa vastaa puhelu tilaisuuden aikana, hän ilmoittaa siitä ennakkoon koko porukalle. Muussa tapauksessa kaikki yhteydenotot hoidetaan paussien aikana.

JOKAINEN ON VALMIS RAPORTOIMAAN

Tämä pelisääntö on yksi tärkeimmistä. Kun sen sopii tilaisuuden alussa ja kirjaa näkyviin, peukalokyytiläisiä ei tule olemaan. Tiedostan varsin hyvin, että on paljon työyhteisöjä, joissa kaikki eivät ole koskaan sanoneet sanaakaan yhteisten tilaisuuksien aikana. Siitä huolimatta olen pyytänyt aina, että kokeillaan tätäkin pelisääntöä ja katsotaan mitä siitä seuraa. Kokeilusopimusta tehtäessä on hyvä sopia, että vetäjä antaa aina tilanteesta riippuen mahdollisuuden pariporinoihin ennen kuin alkaa ”arpomaan” vastaajaa.

Käytännön esimerkki: Vetäjä laittaa osallistujat istumaan pareittain tai ryhmittäin esim. pyynnöllä ”ottakaa jako x:ään”. Sen jälkeen ykköset muodostavat oman ryhmän, kakkoset oman jne. Kun (useimmiten 3-4 hengen) ryhmät on muodostettu, kaikille annetaan sama tehtävä esim. ”Millainen on hyvä tiimi? Miettikää 3 asiaa ja valmistautukaa raportoimaan.” Aikaa annetaan esim. 3 minuuttia. Kun aika on kulunut, vetäjä pyytää, että ryhmissä otetaan luku.  Sen jälkeen hän ilmoittaa, että numero ”kakkoset” valmistautuvat vastaamaan. Sitten vetäjä alkaa kysellä ryhmiltä ja jokaisen ryhmän ”kakkonen” saa sanoa ainoastaan YHDEN asian, jonka he ovat sopineet yhteisiksi kriteereiksi. Kriteeri kirjataan fläpille tai koneelle kaikkien näkyviin. Kun kaikki ryhmät on käyty läpi, annetaan vastausvuoro esim. ”kolmosille”. Onko teillä jotain sellaista, joka ei ole vielä tullut esiin? Näin jatketaan, kunnes kaikki kriteerit on kerätty. Saman kriteerin toistuessa voidaan käyttää esim. tukkimiehen kirjanpitoa. Niiden avulla alkavat jotkin kriteerit nousta ylitse muiden ja ne toimivat jatkotyöskentelyssä yhteisenä teoriapohjana.

Tämä pelisääntö toimii aina. Käytin sitä 1990-luvulla rehtorina ollessani jopa vanhempainilloissa. Laitoin yli 300 vanhempaa istumaan 4 hengen ryhmiin kehään toisiaan vastapäätä. Annoin vanhemmille mm. kysymyksen ”Millaisia taitoja työelämässä tarvitaan 2020-luvulla?”. Tuosta kysymyksestä alkoi silloin koulukohtaisen opetussuunnitelman tekoprosessi, joka jatkui sitten pari vuotta noiden satojen vanhempien kanssa. Kuljin langattoman mikin kanssa yleisön joukossa ja kysyin vastauksia vanhemmilta pelisääntöä ”jokainen on valmis raportoimaan” noudattaen. Valitessani vastaajaa oli kriteerinä se, katsoiko ihminen minua silmiin vai ei, lähestyessäni häntä. Jos katsoi, annoin ”kapulan” käteen.

Kokemukseni ja tietämykseni mukaan olen sitä mieltä, että tämä pelisääntö tulisi ottaa käyttöön kaikissa työyhteisöissä ja luokissa. Sen avulla syntyy vähitellen yhteisöllinen kulttuuri, jossa kaikki uskaltavat osallistua. Toki on muistettava, että luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin luominen on kiinni monesta muustakin asiasta.

(Tarkempi kuvaus vanhempainiltatyöskentelystä löytyy tästä artikkelista:  Tiilikangas case )

KÄDEN NOSTO

Käden nosto on pelisääntö, johon itse suhtauduin aluksi kaikkein pidättyvimmin Johnsonien sisaruksilta oppimistani metodeista.  Olimme Viljo Kohosen kanssa vuonna 1990 Yhdysvalloissa opiskelemassa yhteistoiminnallista johtajuutta. Tuon viikon kestävän valmennuksen aikana Edythe Johnson Holubec otti käden noston käyttöön. Vierastin sitä aluksi, mutta en halunnut poiketa massasta, joten lähdin mukaan ”leikkiin”. Kun olin saanut viikon kokemuksen käden nostosta ja sen vaikutuksesta, olen käyttänyt sitä aina kaikissa tilaisuuksissa, joissa osallistujamäärä on enemmän kuin 15 (raja elää hieman tilanteesta riippuen).

Käden nosto tarkoittaa sitä, että kun haluan esim. keskeyttää ryhmäkeskustelun, nosta käteni ylös. Sen seurauksena kaikki nostavat kätensä ylös merkiksi, että vetäjällä on asiaa. Tämän pelisäännön vaikutus on maaginen. Keskimääräinen hiljentymisaika on alle 5 sekuntia. Aina eivät kaikki sitä huomaa, kun keskustelu käy kovin innokkaana. Odotan kuitenkin niin kauan, että kaikki vaikenevat. Aniharvoin käy niin, että joudun pyytämään jotain ryhmää vaikenemaan.

Tämä pelisääntö toimii yhtä hyvin ja tehokkaasti jopa satojen osallistujien joukossa ja AINA! Koulumaailmassa sain ajetuksi sen osaksi johtamani koulun toimintaa niin, että sitä käytettiin aina kaikissa koulun tilaisuuksissa, ruokalassa, juhlissa, … Parhaat tulokset sillä saavutetaan silloin, kun kaikki opettajat noudattavat sitä myös omilla tunneillaan. Kysellessäni kouluttamiltani opettajilta asiasta olen pannut ilokseni merkille, että sen käyttö on vuosien varrella lisääntymään päin. Jotkut käyttävät peukkua, kelloa tms. Itse suosin kädennostoa syystä, että se vaan on niin ylivertainen. Kokeilkaa!

15 MINUUTIN SÄÄNTÖ

Alkuaikoina otin käyttöön 20 minuutin säännön, mutta lyhensin sitä myöhemmin 15 minuutin säännöksi. Pelisääntö on yksinkertainen: Jos osallistujat saavat minut kiinni siitä, että puhun yhtäjaksoisesti 15 minuuttia kysymättä heiltä jotain ja laittamatta heitä pariporinoihin tms., tarjoan koulutuspäivän jälkeen ”kierroksen” (kahvit tms.) koko porukalle. Tämä on erinomainen tapa herättää kansan kiinnostus asiaan ja pelisääntö saa yleensä aikaan riemua. Vakuuttelen kuitenkin, että on turha odottaa, sillä minulla ei ole varaa sortua pelisäännön rikkomiseen.

Esimerkki: Kerran pelisääntöä rikottiin. Olin sopinut tilaajan kanssa, että pidän ns. 0-päivän oppilaitoksen noin 100 hengen henkilöstölle. Jos tilaaja on tyytyväinen, he ostavat 10 päivän lisäpaketin. Olin sopinut kollegani kanssa, että hän lähtee parikseni vetämään muita päiviä. Kyseessä oli pitkän koulutuksen 2. koulutuspäivä ja kollegani alkoi pitää luentoa oppimisesta. Muistan tuon tilaisuuden erittäin tarkkaan syystä, etten ollut muistanut sanoa kollegalleni tuosta pelisäännöstä (vaikka pelisäännöt tulisi kerrata jokaisen päivän alussa). Kun luentoa oli kulunut 20 minuuttia, yleisöstä kuului ”bingo”. Herra X oli ihmeissään, että mikä sanabingo siellä nyt oli menossa, mutta minulle tuli kylmä hiki. Seuraus oli, että tavatessamme seuraavalla kerralla, tarjosin kuohuviinit koko porukalle. Koska kyseessä oli aikuiskoulutuskeskus, he onneksi hoitivat muut coctailtarjoilut. Oppi meni kuitenkin perille, minulle ja heille, mutta turhan kalliiksi kävi 🙂

Teoreettinen tausta tälle pelisäännölle löytyy siitä, että ihminen oppii (yleensä) paremmin keskustelemalla kuin kuuntelemalla. Oikea rytmi koulutuksessa on erittäin tärkeää. Mielestäni 15 minuuttia on maksimiaika yksin puhumiselle oppimistilanteessa. Ad hoc -asiantuntijaryhmien käyttö osana oppimista johtaa parempaan oppimiseen. ”Ota itsellesi pari, jonka kanssa et ole keskustellut tänään. Keskustelkaa hetki siitä mitä kuulitte. Mitä ajatuksia se herätti? Mitä ette ymmärtäneet? Mistä olette eri mieltä? Valmistautukaa siihen, että jokainen on valmis raportoimaan”.

 

PS. Olisin kiitollinen, jos kommentoisitte tämän kirjoitukseni perään mitä ajatuksia tästä heräsi? Millaisia kokemuksia teillä  on? Mitä suosittelette muille ja miksi?

 

 

1,800 total views, 8 views today