Keskustelu Suomen koululaitoksen opetuksesta, erityisopetuksesta, inkluusiosta, itseohjautuvuudesta, ilmiöoppimisesta ym.  käy tällä hetkellä niin kuumana, että päätin ottaa asioihin kantaa. Minulla on vuosikymmenien aikana syntynyt omat käsitykseni näistä asioista ja nyt vaikuttaa, että jotain kannattaisi tehdä toisin. Siksi päätin laatia tämän kannanoton ajankohtaisiin asioihin. Toivon, että saan aikaan rakentavaa keskustelua siitä, miten tulisi edetä.

Meillä on paras opetussuunnitelma, mitä koululaitoksessamme on koskaan ollut. Valitettavasti, kuten aina muutoksessa, vastustus on estänyt kehittämistä monissa kouluissa. Toisaalla taas opetussuunnitelman käytäntöön siirtämisessä on menty ajoittain niin lujaa, että hirvittää.  Ei ole yllättävää, että ongelmaksi ovat nousseet sen toteutukseen liittyvät haasteet. Hyvistä yrityksistä huolimatta tuki ja ohjaus eivät ole riittäneet.

Mitä voisi/tulisi tehdä, jotta tilanne saataisiin korjatuksi? Esittelen tässä muutamia subjektiivisia näkemyksiäni, joiden taustalla on myös tietämättömyyttä nykytilanteesta. Siksi haluankin herättää keskustelua siitä missä todella mennään ja miten/millaista tukea tulisi jatkossa antaa. Continue reading

3,336 total views, no views today