Nuorten väkivalta ja kasvatus: Missä menevät rajat ja kenen on vastuu? (by vieraskynäilijä Leevi Martikainen)

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on noussut toistuvasti esiin huoli nuorten käyttäytymisestä, häiriköinnistä ja väkivallasta. Mutta onko kyseessä vain vanhemman sukupolven ikiaikainen päivittely nuorison pilalle menosta, vai tukeeko tilasto tätä mielikuvaa? Valitettavasti vastaus on selvä: Kyseessä ei ole pelkkä tunne. Tarkastelen tässä artikkelissa teema Nuorten väkivalta ja kasvatus: Missä menevät rajat ja kenen on vastuu?

(Tämä kirjoitus perustuu alustukseeni, jonka pidin miestenpiiri 29. syyskuuta 2026. Olen käyttänyt tiedon keräämiseen tekoälyn apua, joten en ole täysin varmaa kaikkien faktojen paikkansa pitävyydestä. Mielipiteet ja päätelmät ovat omiani.)

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on noussut toistuvasti esiin huoli nuorten käyttäytymisestä, häiriköinnistä ja väkivallasta. Mutta onko kyseessä vain vanhemman sukupolven ikiaikainen päivittely nuorison pilalle menosta, vai tukeeko tilasto tätä mielikuvaa? Valitettavasti vastaus on selvä: kyseessä ei ole pelkkä tunne.

Miltä tilastot näyttävät?

Suomessa nuorten väkivalta on selvästi lisääntynyt pitkällä aikavälillä. Lisäys painottuu alaikäisiin ja kaikkein nuorimpiin, alle 15-vuotiaisiin.

• Pahoinpitelyrikokset: Vuonna 2025 alle 18-vuotiaita epäiltiin pahoinpitelyistä lähes 7 500 kertaa. Määrä kasvoi noin 17 prosenttia edellisvuodesta.
• Alaikäisten osuus: Vuonna 2025 jo 24 % kaikista pahoinpitelyistä epäillyistä oli alaikäisiä. Tämä on yli kaksinkertainen määrä 2010-luvun keskiarvoon verrattuna.
• Alle 15-vuotiaat: Vuonna 2015 alle 15-vuotiaiden osuus epäillyistä oli alle 4 prosenttia. Vuonna 2025 heidän osuutensa oli jo yli 15 prosenttia. Poliisin mukaan alaikäisten väkivaltarikosepäilyt ovat vuodesta 2015 lähes kolminkertaistuneet.

Häiriköintiä – kuten koulujen järjestyshäiriöitä, kiusaamista, uhkailua ja julkisilla paikoilla metelöintiä – on vaikeampi mitata tilastoilla. Kentältä saadut havainnot kuitenkin tukevat tilastoja: väkivalta on muuttunut joissakin tapauksissa raaemmaksi, ja teot tehdään entistä useammin ryhmissä.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kyse ei ole koko nuorisosta. Valtaosa nuorista noudattaa sääntöjä, voi hyvin ja kantaa vastuuta.

Miksi väkivalta lisääntyy?

Viranomaisten ja asiantuntijoiden havaintojen mukaan ilmiön taustalla on vyyhti eri tekijöitä. Yhtä ainoaa syytä ei ole, vaan kyse on usein useamman riskitekijän summasta:

1. Rajojen ja aikuisen valvonnan puute: Kaikilla nuorilla ei ole arjessaan läsnä olevaa, turvallista aikuista.
2. Kaveriporukan paine: Ryhmässä kynnys ylittyy helpommin. Porukassa tyhmyys tiivistyy, rohkeus kasvaa ja yksilön vastuu teoista hämärtyy.
3. Sosiaalinen media: Teoista kuvataan videoita, joita levitetään verkossa. Väkivallasta tulee näkyvyyden tavoittelua ja tietynlaista ”viihdettä”.
4. Päihteet ja rikollinen alakulttuuri: Osa väkivallasta kytkeytyy rikollisen elämäntavan ihannointiin ja päihteiden käyttöön.
5. Mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen: Pahoinvointi ei automaattisesti tee kenestäkään väkivaltaista, mutta se heikentää kykyä hallita omia impulsseja.

Koti, koulu ja rajat – Kuka kantaa vastuun?

Kun puhutaan ratkaisuista, huomio kääntyy nopeasti kotiin ja kouluun. Vanhemmilla on erittäin suuri vastuu – mutta ei yksinvastuu.

Vanhemman tärkein rooli: Aikuinen, ei kaveri!

Vanhemman tehtävä on opettaa oikean ja väärän ero: toista ei saa lyödä, uhkailla, kiusata tai nöyryyttää, ja toisen omaisuutta pitää kunnioittaa. Selkeät kotiintuloajat, päihteettömyys ja nuoren liikkeistä kärryillä pysyminen luovat turvaa.

Lapselle pitää pystyä sanomaan rauhallisesti mutta napakasti: ”Ei. Tuota et saa tehdä.” Ja jos sääntöjä rikotaan, siitä pitää seurata kohtuullinen ja johdonmukainen seuraamus.

Koulun ja yhteiskunnan tuki

Opettajilla on oikeus ja velvollisuus puuttua häiriöihin, kiusaamiseen ja väkivaltaan luokkahuoneessa. Koulun vastuulla on taata jokaiselle oppilaalle turvallinen oppimisympäristö. Koulussa ei pitäisi koskaan ohittaa tilanteita ajattelemalla, että ”pojat ovat poikia” tai ”nuoret nyt vain ovat tällaisia”.

Koulu ei kuitenkaan voi kasvattaa lasta vanhempien puolesta. Kun ongelmia ilmenee, tarvitaan toimivaa yhteistyötä vanhempien, koulun, sosiaalitoimen ja tarvittaessa poliisin välillä.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Nyky-yhteiskunnassa korostetaan syystäkin yksilön oikeuksia ja vapautta. Valitettavasti tämä kehitys kääntyy välillä vinoon ”minä-kulttuuriksi”, jossa vaaditaan oikeuksia, mutta unohdetaan velvollisuudet.

Terve periaate kasvatukseen ja yhteiskuntaan voisi kuulua näin:

”Sinulla on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Saat vapautta sitä mukaa, kun osoitat kykeneväsi kantamaan vastuuta.”

Lapsen vaikeudet tai paha olo voivat selittää huonoa käytöstä, mutta ne eivät koskaan oikeuta väkivaltaa. Jos nuori tekee rikoksen, tarvitaan kaksi asiaa samanaikaisesti:

1. Nuorta autetaan: Selvitetään ongelmien juurisyy ja tarjotaan tukea.
2. Nuori joutuu ottamaan vastuun: Väkivaltaa ei selitetä pois. Nuorelle tehdään selväksi: ”Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa, mutta sinulla ei silti ole oikeutta vahingoittaa muita.”

Yhteenveto: Rakkautta ja rajoja

Nuori tarvitsee kasvaakseen kirkkaan viestin: ”Rakastan sinua aina, mutta en hyväksy huonoa käytöstä.”

Lopulta kyse on yksinkertaisesta yhtälöstä: Rakkautta + rajoja + vastuuta + tarvittaessa apua. Vapaus ilman vastuuta ei ole todellista vapautta, ja tämän opetuksen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on meidän kaikkien aikuisten yhteinen tehtävä.

Jälkikirjoitus:

Mikäli tämä artikkeli herätti sinussa kiinnostusta, tutustu myös Iceheartin toimintaan. Tarvitsemme lisää vastuunkantajia ja nuoret tarvitsevat meitä! Kiitos, jos tulet mukaan auttamaan ja ohjaat apua tarvitsevat nuoret vaikka Iceheartin toimintaan mukaan.

Terveisin

Leevi Martikainen, eläkeläinen, nuorten ystävä

e-mail: leevi.k.martikainen@gmail.com