Asko Leppilammen kirjoituksia ym. materiaalia opetuksen, koulutuksen ja johtajuuden tueksi.
Laitoin edellisessä postauksessa esimerkin fiilisjanan käytöstä oppilaiden itsearvioinnin välineenä. Tässä vastaava työtapa minkä tahansa työyhteisön toiminnan arviointiin. Tämä sopii mainiosti esim. koulutus-, virkistys- ym. päivien yhteyteen vaikka luonnossa kauniilla säällä. Continue reading
Fiilisjana on menetelmä, joka sopii opetukseen tunnin/jakson alkuun tai loppuun. Sen avulla voi nopeasti kartoittaa myös millä mielellä työyhteisön henkilöstö tulee kokoukseen/koulutukseen ja/tai lähtee sieltä pois. Se on yksi eniten käyttämiäni menetelmiä yhteistoiminnallisen oppimisen/johtamisen periaattein vetämissäni koulutuksissa/valmennuksissa. Fiilisjanan avulla on helppoa saada kaikki mukaan keskusteluun. Parhaimmillaan se saa porukan hyvälle mielelle, kun on esim. päässyt kertomaan millaisella mielellä tuli mukaan tunnille/koulutukseen. Jo pelkkä kertominen toimii usein tunteen purkuna ja laukaisee negatiivisen tunteen, jonka jälkeen voi keskittyä oppimaan. Vaarana on, että se voi myös aikaansaada negatiivista kierrettä, joka leviää koko porukkaan. Kannattaa lähteä liikkeelle sellaisista väittämistä, jotka eivät mene liian ”syvälle”. Continue reading
”Kehittäminen alkaa ristiriidasta”. ”Ilman ristiriitaa todellista muutosta ei tapahdu”. ”Mikään toisessa työyhteisössä hyväksi havaittu menetelmä ei ole suoraan siirrettävissä toiseen.” ”Kaikkiin muutoksiin kuuluu mukaan taantuma, kuoppa, joka kuuluu oleellisena osana prosessiin.” ”Muutos vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, omassa työssä tapahtuvaa kokeilua/harjoittelua ja keskustelua kollegoiden kanssa.”
Tuossa edellä on muutamia väittämiä, jotka sopivat kaikkiin kehittämisprosesseihin. Olen päässyt todistamaan niiden paikkansa pitävyyttä omilla työpaikoillani ja useissa kymmenissä pitkissä prosesseissa, joita olen saanut vetää vuosikymmenien aikana.
Olemme koonneet liitteenä olevaan kirjoitukseen niitä elementtejä, joita on hyvä pohdiskella ennen muutosprosessia, sen aikana ja jopa jälkeen, jotta oppisi ymmärtämään muutosta. Tehkää reflektiosta arkirutiini! Toivottavasti tuo kirjoitus auttaa ymmärtämään reflektion merkitystä ja myös sitä, että mikään ei ole käytännöllisempää kuin hyvä teoria. Continue reading
Olen keräämässä tänne sivustolleni kirjallisuuspakettia käsittelemiini teemoihin liittyen. Yksi tärkeimmistä oppimiseen liittyvistä asioista koskee oppimiskäsitystä. Jos sitä pitäisi ilmaista yhdellä sanalla, nostaisin esiin sosiokonstruktivismin. Ellei se ole nykyaikaa, niin mikä on parempi? Olisin kiitollinen, jos valistaisitte minuakin vaikka tänne tekstin alla olevaan kommenttikenttään.
Alla olevassa viime vuosikymmeneltä olevassa kirjoituksessani avaan käsitystäni konstruktivismin yhteydestä oppimiseen ja koulun johtamiseen. Nykyisin puhuisin tosin SOSIOKONSTRUKTIVISMISTA. Se on käsite, jota ei löydy uudesta opetussuunnitelmasta. Minulle ei ole selvinnyt miksi ei, sillä se kuvaa mielestäni erittäin hyvin vallitsevaa käsitystä oppimisesta. Muut saa selittää 🙂 Kertokaa se minulle! PS. Kirjoituksessa olevat linkit eivät toimi.
Mikäli toimit kouluttajana tai valmentajana pitkässä ohjelmassa, tästä listasta saat itsellesi oivan tsekkauslistan. Olen työstänyt tätä eräänlaista laatukriteeristöä vuosien saatossa kymmenissä pitkissä (1-2 vuotta) ohjelmissa osin yhdessä valmennettavieni kanssa ja päivittänyt sitä aina silloin tällöin.
Kun huomioit listatut asiat, voit olla varma, että prosessin onnistumismahdollisuudet paranevat. Silti voit varautua siihen, että ”puolikurssijuhla” odottaa muutaman koulutuspäivän jälkeen 1/2-1 vuoden kuluttua. Kyse on samasta prosessista kuin tiimin rakentumisessa eli että jossain vaiheessa aletaan puhua avoimesti, osin kriittisestikin. Rakentavan palautteen antamisen taidosita ei ole tietoakaan ja silloin ollaan heikoilla jäillä. Tämä dip-ilmiö tulee aina ja se on vaihe, jossa porukka uskaltaa jo alkaa epäillä, nostaa kissoja pöydälle, olla oma itsensä. Siinä vaiheessa otetaan kouluttajista mittaa.
Paras neuvo tässä tilanteessa on, että ”älä provosoidu!”. Vastustus ja epäily mahdollistavat yhdessä oppimisen, jos vetäjä pystyy hyödyntämään tilanteen. Kehitys alkaa ristiriidasta, joten siinä vaiheessa mahdollistuu todellinen, osallistujista kumpuava kehittyminen. Se, että porukka tuntee tulevansa kuulluksi, lisää positiivista riippuvuutta ja on vahvan kasvua. Kun siitä lähdetään yhdessä eteenpäin, matka onkin kohti nousua, entistä parempaa prosessia. Continue reading
Olen yrittäjä, kouluttaja, työyhteisövalmenta ja tietokirjailija, joka ei malta pysähtyä vaikka lupa olisi.
Olen toiminut (opettajan)kouluttajana ja valmentajana vuodesta 1975 lähtien. Jäin eläkkeelle vuonna 2014 ja huomasin lähes heti olevani Ei koskaan eläkkeelle ry:n jäsen. Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä matkustelemaan ja mökkeilemään. Teen edelleen silloin tällöin valmennuksia ja tuntuu, että vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Pidän edelleen ammattitaitoani yllä lukemalla, kirjoittamalla ja kouluttamalla.
Perustin pari vuotta sitten pienen porukan kanssa uuden yhtiön Suomi taskussa Oy:n, josta voit lukea lisää sivustosta www.suomitaskussa.eu . Toimin tuon maahanmuuttajille maksuttomia kielenopetusvideoita tuottavan yrityksen hallituksen pj:na ja autan yhtiön verkostoitumisessa yms.
Jos tarvitsette osaavaa ja innostavaa kouluttajaa, laita minulle postia asko@leppilampi.com.
PS. Meinasin ihan unohtaa. Olen käyttänyt viime aikoina valtavasti aikaa siihen, että perustin matkablogin. Sen kasaaminen vuosien aikana tehdyistä matkapäiväkirjoista on ollut hurjan aikaa vievä juttu. Osoitteessa www.appamatkustaa.fi on lähes 500 matkapäiväkirjaa eri puolilta maailmaa.
© 2026 Opitaan yhdessä
Theme by Anders Noren — Up ↑
Viimeisimmät kommentit