Fiilisjana on menetelmä, joka sopii opetukseen tunnin/jakson alkuun tai loppuun. Sen avulla voi nopeasti kartoittaa myös millä mielellä työyhteisön henkilöstö tulee kokoukseen/koulutukseen ja/tai lähtee sieltä pois. Se on yksi eniten käyttämiäni menetelmiä yhteistoiminnallisen oppimisen/johtamisen periaattein vetämissäni koulutuksissa/valmennuksissa. Fiilisjanan avulla on helppoa saada kaikki mukaan keskusteluun. Parhaimmillaan se saa porukan hyvälle mielelle, kun on esim. päässyt kertomaan millaisella mielellä tuli mukaan tunnille/koulutukseen. Jo pelkkä kertominen toimii usein tunteen purkuna ja laukaisee negatiivisen tunteen, jonka jälkeen voi keskittyä oppimaan. Vaarana on, että se voi myös aikaansaada negatiivista kierrettä, joka leviää koko porukkaan. Kannattaa lähteä liikkeelle sellaisista väittämistä, jotka eivät mene liian ”syvälle”.
Seuraavana otan esimerkin, jota voi käyttää lukuvuoden lopussa itsearvioinnin apuvälineenä.
TYÖSKENTELYN ARVIOINTI/OPPILAAN OMA TOIMINTA:
- Oppilaita pyydetään asettumaan luokkaan tai käytävälle niin, että
- ne, jotka ovat omasta mielestään työskennelleet koko lukuvuoden ajan erittäin hyvin, auttaneet omaa ja muiden oppimista ja toimisivat juuri samalla tavalla, jos pääsisivät aloittamaan alusta”, menevät ihan tuon seinän läheisyyteen.
- ne, jotka kokevat omalla toiminnallaan estäneensä paitsi omaa myös muiden oppimista, menevät lähelle vastapäistä seinää.
- Jokainen asettuu janalle siihen kohtaan, mikä tuntuu itselleen sopivalta.
- Kun kaikki ovat löytäneet paikkansa, opettaja pyytää jokaista kääntymään lähellä olevan puoleen.
- Parit kertovat toisilleen miksi seisovat juuri siinä paikassa. (2-3 min).
- Sen jälkeen kukin voi vielä vaihtaa paikkaa janalla, jos kokee sen tarpeelliseksi. Tällaisessa tapauksessa otetaan uusi kierros ja jokainen vaihtaa paria, jolle kertoo fiiliksensä.
- Opettaja aloittaa neutraalisti esim. keskeltä janaa ja pyytää yhtä oppilasta kertomaan muille miksi seisoo siinä. Kun hän on haastatellut oppilasta hetken, haastatellaan seuraavaa edeten kohti huonompaa ääripäätä. Kun laitimmaisena seisovaa on haastateltu, siirrytään kohti toista päätä. Käytettävissä olevasta ajasta riippuen opettaja valitsee haastateltavien määrän.
- Kun haastattelut ovat ohi, opettaja pyytää jokaista kirjaamaan muutaman asian, jossa haluaisi ensi lukuvuonna toimia toisin.
- Muutaman minuutin työskentelyn jälkeen kukin palaa janalle siihen paikkaan, jossa uskoo seisovansa seuraavan syyslukukauden lopussa. Kun oppilaat ovat löytäneet paikkansa, käydään samat vaiheet läpi kuin edellä.
- Tämän jälkeen jokainen valitsee 3 kehittymiskohdettaan paperille, allekirjoittaa lapun ja antaa sen opettajalle kesän ajaksi.
Seuraavan lukuvuoden alussa voidaan jatkaa niin, että laput annetaan oppilaille. Jokainen lukee omat kehittymiskohteensa arvotussa 3-4 hengen ryhmässä. Muutaman minuutin kuluttua kukin sanoo jostain ryhmäläisestään yhden kehittymiskohteen muille. Opettaja voi kerätä niitä taululle, merkata tukkimiehen kirjanpidolla montako ääntä mikin kohde saa. Eniten ääniä saanut voidaan ottaa koko luokan ensimmäiseksi kehittämiskohteeksi esim. kuukauden ajaksi. Seuraavassa kuussa harjoitellaan toista asiaa jne.
Opettaja kerää laput itselleen ja ne otetaan esiin aina, kun arvioidaan, miten kukin on omasta mielestään toiminut. Näitä arviointeja kannattaa tehdä useita vuoden aikana.
Oleellista on, että sekä yksilön, että koko luokan kehittymiskohteisiin palataan ajoittain ja ne pitetään esillä. Muuten asia unohtuu eikä etene. Seurannasta vastaa ensisijaisesti opettaja. Myöhemmin oppijat omaksuvat tavat ja se siirtyy osaksi jokaisen toimintaa muissakin yhteyksissä.
Vastaa