Tässä toisessa pedagogisen keskustelun menetelmällisessä esimerkissä olen ottanut lähtökohdaksi yhteistoiminnallisen oppimisen filosofian mukaisesti toteutettavan oppimisprosessin ns. palapelityöskentelyn avulla. Ajatukseni on, että opettajat saavat omien kokemuksiensa kautta rohkeutta toteuttaa vaihtelevia YTO-menetelmiä myös oppijoiden kanssa. Tavoite on, että yhteinen kokemus herättäisi arvioivaa keskustelua koulun pedagogisesta tilanteesta. Päävastuu keskustelun herättämisestä ja rakenteiden luomisesta on rehtorilla/pedagogisella johtajalla. Etätavoite on, että jokainen kantaa jatkossa 100 % vastuun siitä, että omassa koulussa käydään säännöllisesti pedagogista keskustelua. Ihanne on, että rehtori tekisi itsensä ”tarpeettomaksi”, jolloin keskusteluista ja jatkuvasta opetuksen reflektiosta tulisi koulun arkirutiini. Olisiko tässä esimerkissä aineksia käynnistämään tuo prosessi? Continue reading