Rehtori koulun pedagogisena johtajana

Tämä kirjoitus on lainausta kirjasta Kohonen Viljo & Leppilampi, Asko

TOIMIVA KOULU – YHDESSÄ KEHITTÄEN (Opetus 2000, WSOY)

Mielestäni se on edelleen hyvin ajankohtainen pedagogisten keskustelujen pohjaksi.

Rehtori koulun johtajana

 Asko Leppilampi on pohtinut tutkimuksessaan (1994) tehokkaan johtajuuden tuntomerkkejä. Lukuisten tutkimusten ja selvitysten pohjalta vahvan rehtorin toiminnassa on selkeästi esillä seuraavia tavoitteita ja pyrkimyksiä.

1. Koululla on visio tai päämäärä ja selkeät tavoitteet. Organisaation kehittämisteoriat ja -mallit ovat vaikuttaneet merkittävästi myös koulun kehittämistoimintoihin. Vision käsite tuli ensimmäisten joukossa ja alkaa vähitellen vakiinnuttaa asemaansa koulumaailmassakin. Tosin sen niinkuin muidenkin käsitteiden liiallinen ja osin virheellinenkin käyttö on aiheuttanut myös paljon aiheellista

Rehtori vastaa siitä, että koulu pysyy mukana yhteiskunnan kehityksessä. Päämäärien ja tavoitteiden asettaminen nähdään nykyisin välttämättömänä koulun kehittämisen osana. Selkeä näkemys koulun tehtävästä suuntaa työskentelyä ja tekee sen mielekkääksi. Taitava rehtori toimii koulussaan suunnannäyttäjänä, ongelmanratkaisijana ja toimeenpanijana, mutta osallistaa myös koko henkilöstönsä visi- oiden ja tavoitteiden määrittämiseen ja niiden toteuttamiseen. Täten hän varmistaa heidän sitoutumisensa yhdessä tehtäviin päätöksiin. Päätöksen teon pohjaksi johtajalla tulee olla näkemys siitä, millainen on tuloksellinen koulu. Niinpä hän myös antaa virikkeitä ja tukee työskentelyä tulkitsemalla koulun tavoitteita.

2. Koulun toiminnallisen kulttuurin kehittäminen. Organisaation ilmapiiri vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisin toimenpitein ja millä innolla ryhdytään koulun kehittämistoimintaan. Johtajalla on parhaat mahdolli- suudet vaikuttaa siihen, että hänen koulunsa normistot sallivat ja myös tukevat erilaisia kokeiluja ym. kehittämistoimintaa. Hänen tulee vaikuttaa toiminnallaan siihen, että myös uudet opettajat voivat esittää aja- tuksiaan pelkäämättä. Rehtori kannustaa työtovereitaan luovuuteen ja tukee riskien

Rehtori aktivoi henkilökuntaansa jatkuvaan muutokseen ja kehittämiseen osallistumalla itse niiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Hän ei myöskään epäröi selvittää koulunsa heikkouksia ja vahvuuksia kehittämisen lähtöasetelmaksi. Rehtori on aktiivisesti kiinnostunut henkilökuntansa hyvinvoinnista ja koulun maineesta kaikissa olosuhteissa. Hän johtaa toimintaa panemalla tunnistetut kehittämistarpeet tärkeysjär- jestykseen yhdessä henkilökunnan kanssa. Hän ottaa kerrallaan työstettäväksi vain niin monta kehittämis- projektia kuin on mahdollista muun hyvän toiminnan häiriintymättä. Voimavarojen hajottaminen liian moniin samanaikaisiin hankkeisiin saattaa johtaa ylikuormittumiseen, pintapuoliseksi jäävään toimintaan ja voimien uupumiseen.

3. Kannustava johtaminen. Tehokas johtaja on henkilöstöön suorassa, usein toistuvassa vuorovaikutuk- sessa, joka koskee työyhteisön normeja, arvoja ja uskomuksia. Hän johtaa koulua sen sijaan, että antaisi asioiden mennä omalla painollaan. Yhteistoiminnallinen johtaja osallistuu runsaasti myös opettajien luokkatyöskentelyyn. Hän on kiinnostunut opettajien, vanhempien ja hallinnon esittämistä uusista ideoista eikä näe niitä omaan asemaansa kohdistuvana uhkatekijänä. Rehtori on myös kiinnostunut opettajien käyttämistä työmuodoista. Hän avustaa ja tukee heitä tarpeen mukaan ratkaisemaan opetuksessa ilmeneviä ongelmia – tekemättä silti ratkaisuja heidän puolestaan. Vahvat pedagogiset johtajat käyttävät paljon aikaa resurssien hankkimiseen ja opetuksen tukemiseen. Hyvä kuuntelutaito ja omaehtoista harkintaa eteen päin vievien kysymyksien esittämisen taito ovat myös tehokkaan johtajan

Vahvaan johtajuuteen liittyy myös mallina oleminen. Tapa, jolla rehtori kannustaa työtovereita sekä osallistuu opetussuunnitelman ja oman itsensä kehittämiseen, viestittää vallitsevaa johtamiskulttuuria. Mallina  oleminen vie aikaa, mutta se on yhteistoiminnallisen johtamisen uskottavuuden kannalta välttämätöntä ja tukee osaltaan myös tehokasta oppimista työyhteisössä.

4. Yhteistyön tukeminen. Tehokas johtaja käyttää paljon aikaansa siihen, että hän puhuu opettajien kanssa, suunnittelee ja auttaa ihmisiä yhteistyöhön ja muodostamaan omaa ymmärrystään siitä, mitä koulussa tapahtuu. Hän pitää itsestään selvänä, että monet opettajat  haluavat  työskennellä  kollegojensa kanssa koulun kehittämiseksi ja toivovat saavansa siihen suoraa tukea rehtorilta. Hän organisoi koulun henkilökuntaa yhteistoiminnallisiin ryhmiin. Opettajan sitoutuminen ja ammattitaito kehittyvät myös yh- teistyössä, ei pelkästään siitä, että hän on yksinään toimiessaan hyvä opettaja. Tavallisten ihmisten kannustaminen epätavallisiin työmuotoihin vaatii ihmisten johtamistaitoa. Rehtori lisää myös omaa päte- vyyttään työskentelemällä ryhmissä.

5. Korkeiden odotusten luominen. Koulun pedagogisen johtamisen merkitystä on alettu korostaa entistä enemmän sen jälkeen, kun koulujen päätäntävaltaa oman toimintansa kehittämisessä lisätty. Kun painopiste siirtyi Suomessakin 1980-luvun alusta lähtien vähitellen koulun sisäiseen kehittämiseen, on pedagogisen johtamisen merkitys lisääntynyt samassa

Vaikka rehtorilta ei edellytetäkään eri aineiden oppiaineksen erityistä hallintaa, hänen roolinsa koulun työmuotojen kehittäjänä, opetuksen integroinnin edistäjänä ja opiskeluilmapiirin parantajana on olennaisen tärkeä. Hän edellyttää opettajakunnalta korkeatasoista opetusta ja oppilailta aktiivista opiskelua sekä antaa heille siihentäyden tukensa.

6. Työn koordinointi ja vastuun jakaminen. Tehokas johtaja ottaa kantaa muiden odotuksiin ja tuo julki sen, kuinka hän aikoo hoitaa johtajuuttaan käytännössä. Hän omaa taidon organisoida toimintaa siten, että sekä materiaaliset että henkiset resurssit hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteiden saa- vuttamiseksi; siis oikeat ihmiset oikeille paikoille oikeaan aikaan. Tehokas johtaja minimoi paperityöt. Vastuun jakamisen merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen. Etenkään suuren koulun rehtorin on lähes mahdotonta selvitä lisääntyvistä velvoitteistaan, ellei hän osaa delegoida tehtäviä ja ellei hän saa henkilökuntaa mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan asioita yhteistyössä. Vastuun jakaminen, luottamus henkilöstöön ja sen avun arvostaminen ja julkistaminen myös koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välisissä suhteissa ovat tuloksekkaan kehittämisen perusedellytyksiä. Tässä onnistuminen edellyttää johtajalta riittävää

Rehtorin on delegoinnista huolimatta otettava vastuu asioista ja oltava kiinnostunut niiden etenemisestä. Ohjaavaa palautetta ja tunnustusta ei saa unohtaa. ”Negatiivinen palaute kahden kesken, positiivinen vaikka kaikkien kuullen” pätee useimmissa tapauksissa.

7. Henkilöstön kouluttautumisen tukeminen. Koulun kehittämisvastuun ja täydennyskoulutuksen suunnittelu- ja toteutusvelvollisuuden siirryttyä koulun tasolle vaaditaan rehtoreilta usein aivan uusia kykyjä. Keskusjohtoisen suunnittelukauden jälkeen rehtorien on pystyttävä yhdessä henkilöstönsä kanssa vastaamaan koulunsa tärkeimmän tukimuodon, ammatillisen täydennyskoulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Laman johdosta koulut joutuvat yhä useammin itsenäisesti vastaamaan omasta koulutuksestaan. Parhaimmillaan tämä saattaa edistää koulun toimintoja jopa totuttua tehokkaammin. Tärkeäksi nousee rehtorin taito osata selvittää koulun kehittämisen edellyttämät kehittämistarpeet yhdessä henkilöstönsä kanssa. Tämä on sitoutumisen kannalta olennainen parannus aiempaan ylhäältä ohjattuun järjestelmään nähden.

Koulun kehittämisen kannalta on ratkaisevaa, miten rehtori osaa hyödyntää koulussa olevia voimavaroja. Yhteinen tiedon ja taidon jakaminen on järkevää resurssien käyttöä ja merkittävä osa koulun sisäistä uudistamista. Toimintojen koordinointi ja aktiivinen kokemuksien jakaminen edistää opetussuunnitelman kehittämistä eikä edes edellytä ulkopuolisia resursseja. Jatkuva kouluttautuminen ja oman työn tutkiva kehittäminen ovat osa oppivaa organisaatiota, jossa pääkouluttautuja on rehtori itse.

8. Avoin ristiriitojen kohtaaminen. Turvallisuuden perusta on hyvissä ihmissuhteissa, joiden luominen ja tukeminen on rehtorin tärkeimpiä tehtäviä. Avoin keskustelukulttuuri syntyy kouluun rehtorin esimerkin kautta. Opettajankokouksen ilmapiiri ja siellä vallitseva kulttuuri viestittää voimakkaasti koko koulun kulttuuria. Rehtorin työssä edellytetään hyvää neuvottelutaitoa ja suullista esitystaitoa. Tärkeää on, että jo- kainen tietää merkittävistä tapahtumista ja päätöksistä tuoreeltaan. Asioiden kokonaisvaltaisesta hahmottamisesta on ristiriitojen käsittelyssä ja yleensäkin rehtorin työssä suurta hyötyä. Taitava johtaja osaa ennakoida ongelmia ja selvittää niiden ratkaisumahdollisuuksia. Jos rehtori uskoo esittämiinsä asioihin ja myös tuo sen julki, tämä tukee myös muiden innostustumista. Hyvä rehtori arvostaa myös työtovereiden vastustusta ja pitää konflikteja kehittämisen siemenenä. Toisaalta hän uskaltaa vastustuksestakin huolimatta tehdä päätöksiä, silloin kun se on hänen mielestään välttämätöntä.  On tärkeää hyväksyä, etteivät kaikki  asiat voi aina edistyä kaikkien toivomalla

Oppimisympäristön kehittämisen kannalta on tärkeää, että rehtori pystyy toiminnallaan vaikuttamaan turvallisen ilmapiirin luomiseen koulussa. Tämä ei tarkoita sitä, että rehtorin tulisi puuttua jokaiseen asiaan. Pikemminkin on kysymys siitä, että koulun kulttuurin olennaisena osana nähdään yhteisvastuullisuus kaikes- ta, mitä koulussa tapahtuu. Jokainen opettaja puuttuu havaitsemiinsa rikkeisiin välittömästi riippumatta siitä, kenen oppilaista on kysymys. Käytetyimmät järjestyksen ylläpitämisen keinot ovat neuvottelu ja sovittelu. Rangaistuksia käytetään vain ääritapauksissa. Rehtori osallistuu yksittäisiin kasvatuksellisiin ja järjestyksen pitämisen tapauksiin vasta siinä vaiheessa, kun opettaja on ensin käyttänyt loppuun omat keinonsa. Näin hän tukee opettajien ja oppilaiden omaa vastuullisuutta. Jämäkkä, turvallinen ilmapiiri edellyttää selkeitä sopimuksia ja normeja.

9. Eri osapuolien itseluottamuksen ja vastuunoton tukeminen. Etenkin hajauttamisen ja johtamiskäsitysten muutosten johdosta usko omien kykyjensä riittävyyteen on tärkeää. Rehtorin tulee toimiaesikuvana itsenäisessä päätöksenteossa ja suunnittelussa. Myös oppilaita tulee kannustaa itsenäisiin ratkaisuihin ja itsenäiseen tiedonhankintaan. Jokaisen on vastattava itse omista tekemisistään. Liiallisen huolehtiva asioihin puuttuminen vain tukee ohjattavien epäitsenäistä asennoitumista ja vastuunoton väistämistä. Taloudellisen laman johdosta on tultava toimeen aikaisempaa pienemmilläkin resursseilla ja käytettävä olemassa olevat resurssit entistä tehokkaammin. Itsenäinen koulu luottaa omiin mah- dollisuuksiinsa luoda oma tulevaisuutensa eikä jää ulkopuolisen ohjauksen varaan. Mutta samalla se myös edellyttää itselleen hyvään toimintaan ja sen kehittämiseen tarvittavat riittävät taloudellisetkin voimavarat.

10. Itsearvioinnin tukeminen. Hyvä johtaja arvioi työskentelyään itsenäisesti ja yhdessä henkilökuntansa kanssa. Hän ohjaa muutkin pohtimaan työtään ja tukee sitä, että opettajat ohjaavat myös oppilaitaan arviomaan omaa työskentelyään ja oppimistaan. Yhteinen pohdiskelu on säännöllistä arkipäivän toimintaa koko koulussa. Kehittämistoimintaan kuuluvan arvioinnin tehtävänä on ohjata työskentelyä, jolloin arviointi toimii myös koulun kehittämisen

Yhteenvedoksi tehokkaan koulun johtajan ominaisuuksista esitämme Michael Fullanin (1991) tiivistelmän. Sen mukaan hyvin toimivan koulun rehtori on aktiivinen ihmisten johtaja. Hän työskentelee jatkuvasti ope- tussuunnitelman kehittämiseksi sekä tavoittelee työyhteisöä, jolle on ominaista yhteistoiminnallisuus ja hyvä ammattitaito. Tällainen rehtori hankkii koululleen tarvittavat resurssit ja vakaan työskentely-ympäristön. Hän tukee henkilökunnan ja oppijoiden sitoutumista työntekoon ja ohjaa kouluaan tulokselliseen toimintaan. Koulun sisäinen kehittäminen edellyttää rehtorilta koko työyhteisön toimintaa tukevaa pedagogista joh- tamista. Fullan korostaa kuitenkin, että tehokkaan rehtorin persoonalliset tyylit eroavat toisistaan henkilöstä riippuen. Ei siis ole mitään yhtä tapaa, jolla rehtori voi olla tehokas. Kukaan ei kuitenkaan voine olla maksimaalisen ”hyvä” kaikissa edellä esitetyissä ominaisuuksissa, vaan eri henkilöt ovat eri tavoin vahvoja ja tehokkaita johtajia. Tärkeää onkin oman itsetuntemuksensa kehittäminen ja syventäminen ja rauhallinen luottamus omiin kykyihinsä. Kunkin johtajan on siis hyvä etsiä omat, itselleen luontevat tapansa ja toimintamuotonsa. Hänen on kehitettävä niitä pitkäjänteisesti vahvistamalla vahvuuksiaan ja mahdollisuuksien mukaan työstämällä myös heikommin toimivia ominaisuuksiaan.

Rehtorilla on joka tapauksessa suuri vaikutusmahdollisuus koulun työntekijöihin. Se hänen täytyy ottaa huo- mioon myös omassa käyttäytymisessään. Mikäli hän linnoittautuu omaan toimistoonsa, käy vain harvoin luokissa eikä muutenkaan osoita kiinnostusta opettajien ja muun henkilökunnan työhön, hän luo kouluun normistoa, johon kuuluu kiinnostumattomuus ja eristäytyminen muusta toiminnasta. Jos hän sen sijaan ha- vainnoi ahkerasti luokkien työskentelyä, keskustelee opetuksen kehittämisestä ja oppilaiden menestyksestä, hän luo normistoa, johon kuuluu sitoutuminen, yhteisvastuu ja opetuksen jatkuva kehittäminen. Samalla hän vahvistaa näkemyksiä siitä, että jokainen koulun oppilas pystyy saavuttamaan ja myös haluaa saavuttaa opetustavoitteet niin pitkälti kuin se on kullekin mahdollista. Luottamus itseen ja omaan harkintaan synnyttää luottamusta toisiinkin ja tukee luottamuksellisen ilmapiirin kehittymistä työyhteisössä.

———————————————————————————