Yksi tapa pedagogisen keskustelun käynnistämiseen on saada opettajat keskustelemaan aineryhmien sisällä ja/tai välillä arjen opetustyöhön liittyvistä ongelmista ja ideoista tässä esimerkissä esiteltävän ryhmäkonsultaatioharjoituksen avulla. Onnistuessaan harjoitus avaa jonkin tien kohti aineryhmien yli menevää yhteistyötä opettajien tutustuessa kollegoihin pedagogisten keskustelujen avulla. Usein esteenä uusille yhteistyökumppaneille ovat pinttyneet tavat ja ”leimat otsassa” vaikka perussyynä voi olla, ettei tunne ”todellista” kollegaansa vaikka olisi ollut hänen kanssaan töissä vuosikausia. Tällaisen toiminnan etätavoitteena on hyvä pitää ennakkoluulotonta arjen yhteistyön kehittämistä.

Tässä kuvattavan konsultaatioprosessin tavoitteena on auttaa jalostamaan edustamansa ryhmän kehittämissuunnitelmaa tms.

1. Ryhmät keskustelevat (pedagogisesta tms.) ongelmasta/kehittämiskohteesta tavoitteena löytää ne asiat tai kysymykset, joihin halutaan tukea muilta ryhmiltä. Jokaiselle jäsenelle voidaan tarvittaessa sopia eri ongelma/osa-alue konsultointia varten.
2. Kukin ryhmä sopii keskuudessaan kuka on A, B, C ja D.
3. Kukin saa hetken miettiä ongelmaansa ja kiteyttää sanottavansa ydinkohdat.
4. Ryhmät hajautuvat uusiksi ryhmiksi siten, että A:t muodostavat oman konsultointiryhmän, B:t oman jne.
5. Päätetään konsultointijärjestys ryhmien sisällä.
6. Sovitaan roolit ensimmäiseen konsultointiin
a) Esittäjä valmistautuu kertomaan ryhmänsä tilanteen/ongelman lyhyesti ja ytimekkäästi.
b) Konsultti käy dialogia esittäjän kanssa käyttäen lähinnä katalyyttisiä kysymyksiä. Hän pyrkii saamaan tilanteesta mahdollisimman aidon kuvan. Tavoitteena on kysymyksillä ja tarkennuksilla auttaa esittäjää seulomaan, jäsentämään ja keräämään tietoa kehittämiskohteesta tai ongelmasta. Tavoitteena voi myös olla löytää todellinen ongelma. Hyviä kysymyksiä ovat esim. kuka, ketkä, miten, milloin, missä, millaisia, miten? Hyviä sanoja ovat myös ”kerro” ja ”kuvaile”.
c) Tarkkailijat tekevät hypoteeseja, olettamuksia kuullusta, kirjaavat niitä paperille ja valmistautuvat esittämään ne esittäjälle dialogin jälkeen. He pohtivat rakentavan kriittisesti, mitä esitettävässä tilanteessa mahdollisesti on tapahtumassa, mitä asioita esittäjä ei ole ehkä huomannut, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota jne. Yksi tarkkailijoista toimii myös ajanottajana, joka pitää kiinni sovitusta aikataulusta. Tarkkailijat antavat kirjatut huomionsa esittäjälle konsultoinnin lopuksi.
7. Jaetaan käytössä oleva aika tasan konsultoivien kanssa (esim. 4 x 20 min).
8. Aloitetaan konsultointi. Esittäjä käyttää aikaa asian pohjustamiseen (enintään 5 min). Sen jälkeen konsultti käy dialogia esittäjän kanssa tehden tarkentavia katalyyttisiä kysymyksiä (5-10 min).
9. Ajanottaja pitää huolen, että hypoteesien esittämiseen jää riittävästi aikaa (n. 5 min). Hypoteesien esittämisen jälkeen esittäjälle varataan mahdollisuus kommentoida niitä 3-5 min).
10. Esittäjä tekee lopuksi lyhyen yhteenvedon siitä, millaisiin toimenpiteisiin hän aikoo ryhtyä ja mitä hän aikoo viestittää keskustelusta omalle ryhmälleen.
11. Vaihdetaan rooleja ja toistetaan vaiheet 6-8.
12. Käydään reflektoiva keskustelu koetusta; mitä hyvää, mitä kehitettävää, missä voisi käyttää, mitä sovelluksia tulee mieleen?
13. Palataan omaan ryhmään, jossa kukin vuorollaan esittää yhteenvedon konsultointikokemuksestaan.
14. Käydään yhteiskeskustelu kokemuksista.
15. Päätetään ryhmittäin jatkotoimenpiteet.

984 total views, 3 views today