Tämä kirjoitus on lainausta kirjasta Kohonen Viljo & Leppilampi, Asko

TOIMIVA KOULU – YHDESSÄ KEHITTÄEN (Opetus 2000, WSOY)

Itsearviointi on uudessa OPS:ssa nostettu hyvin merkittävään rooliin ja syystä. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa/johtamisessa periaate Toiminnan ja oppimisen yhteinen pohtiminen on keskeinen osa sen filosofian aitoa toteuttamista. Reflektiotaidot on opetettava jo oppilaille. Elleivät rehtori ja opettaja osaa arvioida omaa toimintaansa, eivät he osaa opettaa reflektiota oppilaille. Tämä kirjoitus on esimerkki siitä mitä se voisi tarkoittaa koulun/oppilaitoksen tasolla.

Emme ryhdy tässä vaiheessa pohtimaan ulkopuolista arviointia sen tarkemmin, vaan haluamme tarkastella arvioinnin toista puolta, itsearviointia. Ulkoisen ja sisäisen arvioinnin suuri ero on siinä, miten se vaikuttaa arvioitaviin. Itsearvioinnin lähtökohtana on ajatus opettajasta ja oppilaasta oman toimintansa subjektina. Sen taustalla on kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on tai ainakin voi olla itseohjauksellinen, tarkoitus- ja päämäärähakuinen ja tekemistään valinnoista vastuullinen. Hän voi vaikuttaa elämäänsä ja työhönsä ja tuoda panoksensa myös työyhteisönsä toimintaan. Koulun toimintaa on mielestämme arvioitava tätä taustaa vasten. Tämä johtaa ensisijaisesti koulun itsensä suorittamaan oman toimintansa jatkuvaan arviointiin. Oppilaitoksen itsearviointikriteereitä voitaisiin kiteyttää seuraavien kysymysten muotoon:

1.  Missä määrin koululla on selkeä käsitys omasta perustehtävästään?

Tämä kriteeri täyttyy silloin, kun koulun toimintaa kehitetään koko henkilöstön kesken käytyjen kehittämiskeskustelujen pohjalta ja kun keskustelut ovat johtaneet yhteiseen näkemykseen siitä, miksi kyseinen oppilaitos on olemassa.

2.  Missä määrin koululla on sisäistynyt päämäärä- ja tavoitetietoisuus?

Kriteerin täyttyminen edellyttää jatkuvaa keskustelua koulun päämääristä ja tavoitteista. Yhteinen pohdiskelu lisää sitoutumista yhteisiin päätöksiin ja sopimuksiin. Yhteisesti hyväksytty toiminta-ajatus, visio ja tavoitteet kertovat kriteerin täyttymisestä.

3.  Toteutetaanko koulussa jatkuva opetussuunnitelman kehittämistyötä?

Oppilaitoksen on syytä tarkkailla omaa toimintaansa esimerkiksi sen perusteella, miten opetussuunnitelman kehittämisprosessi etenee. Onnistumisen kriteerien määrittely selkeiden mitattavien ja aikaansidottujen tavoitteiden avulla varmistaa sen, että kyetään havaitsemaan myös pienin askelin tapahtuva muutos.

4.   Missä määrin ja miten koulu sijoittaa voimavaroja henkilöstönsä koulutukseen ja omaehtoiseen kouluttautumiseen?

Organisaatio ei kehity ilman suunnitelmallista koulutusta. Nykyisin, kun taloudelliset resurssit ovat niukat, on suuntaus yhä enemmän kohti omaehtoista kouluttautumista. Se onkin tehokkainta silloin, kun työyhteisö määrittelee omat tarpeensa ja suunnittelee koulutuksensa niiden mukaan. Koulutuksellinen yhteistyö koulun sisällä ja koulujen välillä sekä säännölliset yhteydet sidosryhmiin ja täydennyskoulutusta antaviin tahoihin luovat mielikuvan tuloksekkaasta koulusta. Ammatillisen täydennyskoulutuksen arviointi voisi kohdistua vaikuttavuuden lisäksi esimerkiksi koulutuksen taloudellisuuteen, kattavuuteen ja koulutettavien oman ammattitaidon hyödyntämiseen.

5.  Millainen (pedagoginen) johtajuus koulussa on?

Arvioitaessa koulun pedagogista johtajuutta tarkastellaan muun muassa työyhteisön päätöksentekojärjestelmää eli sitä, miten ns. yhteistoiminnallinen johtajuus toimii. Vahva pedagoginen johtajuus ilmenee koulussa käytävästä pedagogisesta keskustelusta, sen määrästä ja laadusta. Se näkyy siinä, miten opettajien ammattitaitoa hyödynnetään opetussuunnitelman kehittämisessä ja toteutuksessa ja miten eri henkilöiden tietämystä voidaan jakaa yhteiseen käyttöön. Yhteistoiminnalliseen johtajuuteen kuuluu edelleen opettajien luokkatyöskentelyn seuraaminen ja ohjaaminen sekä kokeiluihin ja riskinottoon kannustaminen. Tuloksekkaassa koulussa kiinnitetään paljon huomiota paitsi henkilöstön kehittämiseen myön uusien opettajien valintaan ja heidän työhöntulokoulutukseensa.

6.  Missä määrin koulu kohdistaa haasteellisia odotuksia oppimiseen ja sen laatuun?

Usein on niin, että osa kouluista menee yli siitä, missä aita on matalin. Oppijan sisäinen motivaatio on oppimistulosten kannalta olennaisin tekijä. Koulun ja opettajan tehtävänä on luoda sellainen oppimisympäristö, että se paitsi kasvattaa jokaisen oppilaan henkilökohtaista motivaatiota myös asettaa korkeat oppimiseen ja sen laatuun liittyvät odotukset. Oppilaita on kannustettava  työskentelemään  kykyjensä mukaisesti ja mieluiten niiden ylärajoilla.

7.   Miten koulu turvaa kaikkien oppijoiden oppimismahdollisuuksia ja tukee heidän sitoutumistaan opiskeluun?

Optimaalinen opiskeluympäristö käsittää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön. Vaikka päävastuu oppimisesta on oppijalla itsellään, on opettajalla merkittävä rooli oppimista tukevien mahdollisuuksien luomisessa ja opiskeluun sitoutumisen tukemisessa. Harvat oppijat jaksavat vuodesta toiseen olla kiinnostuneita kaikista asioista, joita esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelma pitää sisällään. Opettajalta vaaditaan taitavuutta saada opiskelumotivaatio viritetyksi aineessa, josta useimmat opilaat eivät jaksa innostua.

8.  Miten koulussa on järjestetty jatkuva oppijoiden edistymisen seuranta?

Oppijoiden edistymisen jatkuva seuranta on sekä oppilaiden itsearvioinnin että ulkoisen arvioinnin kohde. Oppijan kannalta on kannustavaa ja motivoivaa, mikäli ohjaaja on kiinnostunut hänen tekemisistään. Käsityksemme mukaan parhaisiin tuloksiin päästään silloin, kun arviointi tapahtuu yhteistyössä ohjaajan ja ohjattavan kanssa. Yhä suurempi paino pannaan myös oppijoiden keskinäiselle oman oppimisensa reflektoinnille (ks. luku 6).

9.  Missä määrin koulu viestii avoimuutta ja eri tahojen yhteistyötä?

Yhteistyö- ja vuorovaikutusuhteet kaikilla tasoilla (koulun sisällä ja sen ulkopuolelle, etenkin suhteissa koteihin, sidosryhmiin ja muihin kouluihin) ovat tuloksekkaan oppimisen kannalta merkittävä mittari. Vuorovaikutustaitojen oppiminen on myös yksi koulun tärkeimmistä tavoitteista. Opettajan on vaikea opettaa yhteistyötaitoja muille, ellei hän ole itse sisäistänyt niitä ja kokenut niiden merkitystä oman oppimisen edistämisessä. Avoimuus, kokemusten jakaminen ja vastaanottaminen ovat ominaisia onnistuneelle yhteistyölle (ks. luku 3).

10.  Miten koulu tukee opettajien ammattitaidon kehittymistä?

Käytettävien opetuksen työmuotojen monipuolisuus ja tarkoituksenmukaisuus ovat asiantuntemuksen ohella opettajan ammattitaidon perusta. Oppijoiden erilaisuuden ja yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen opetusjärjestelyissä ovat motivaation ja oppimistulosten kannalta merkittäviä. Myös oppijoiden opiskelun ohjaaminen (mm. opintopiirien käyttö ja ohjaaminen itsenäiseen tiedonhankintaan ja yhteistyöhön) asettavat uusia haasteita opettajan ammattitaidolle. Yhä enemmän on alettu korostaa sitä, että rehtori on koulun pääoppija ja että myös opettajana kehittyminen on jatkuvaa opiskelua. Opettaja oman työnsä tutkijana ja kehittäjänä on osa taitavan opettajan arkipäivää (ks. luku 4).

11.  Millaisia itsearvoinnin järjestelyjä koulussa on toteutettu?

Koulun itsearviointiin liittyy opetuksen ja ammatillisen täydennyskoulutuksen lisäksi myös koulun muun toiminnan jatkuva arviointi. Kyse ei ole pelkästään prosessin ja sen tuloksen arvioinnista, vaan sen tulee kattaa kaikki vaiheet suunnittelusta myös arvioinnin pätevyyden arviointiin (itsearvioinnista tarkemmin  luvussa 6).